Humala-jumala FORD. FORD. "B-plus-mies, leikkivät yhdessä lapsina, valtionsalin katolta alas Keskuskadulle lensi." "Ilmoitettaneen lehden välityksellä?"
FORD. FORD.
"Toimistolla kyseltiin suureen ääneen mahdollisista jälkipuheista."
FORD. FORD.
"Mitä Osaston työtoveritkin sanovat?"
FORD.
"Aleksanteri, kello on jo seitsemän. Tarkistatko putkipostilinjaston? Niin, ja käske heitä tuomaan kahvia". Taustalla kuului vain käytävältä kaikuva korkeiden korkojen ääni. Osastonjohtajan sihteerin nahkaiset kävelykengät. "Voi vain arvata mitä hänen valitettava kuolemantapauksensa tulisi aiheuttamaan kaupungin seurapiireissä. Jumala siunatkoon Puoluetta ja Valtiota!"
Kirjoituskone lakkasi nakuttamasta kirjaintelojaan.
-
Aleksanteri oli ollut Puolueen Tiedotustoimiston (PUTITO) alajaosto F:n osastovastaavana nuoruusiästään asti. Häntä uskollisempaa Työläistä ei PUTITOssa hänen omasta mielestään ollutkaan. Alajaosto F:n tehtävänä oli Puolueen virallisen kannan mukaisesti "valitettavien Kuolemantapausten, Onnettomuuksien ja Kansan osaksi koituvan murheen käsittely". Aleksanteri piti työtään arvokkaana ja tärkeänä, turvasihan se hänen Perheensä toimeentulon myös hänen itsensä kuoleman jälkeen. Osaston sisäinen putkiposti oli ollut tukossa aamupäivän ajan. Johtaja Kaukanevan työ ilmeisesti viivästyisi vielä hetken, tuumi Aleksanteri.
Johtaja Kaukaneva oli vanhoillinen Puolueen konservatiivijäsen. Kuvittele mielessäsi harmaa, raihinainen mies, joka vaikuttaa voittaneensa Kuoleman shakkipelissä, ja saat hyvän käsityksen Ilmari Kaukanevasta. Aleksanteri piti Johtajaa suuressa arvossa ja oli mielestään valmis tarvittaessa puolustamaan tätä vaikka henkensä kaupalla, jos ajat sitä vaatisivat. Tästä Aleksanteri ei luonnollisestikaan koskaan puhunut kenellekään, vaan useimmiten hän piti koko ajatusta omana pienenä mielenleikkinään.
Putkipostin haaroitushuoneen ovi oli auki, ja sisällä oli Huoltojaoston mies korjaamassa paineilman syöttöletkun kiinnikkeitä. "Onko täällä pian valmista", kysyi Aleksanteri. Miehen silmät kertoivat työn valmistumisesta, eikä Aleksanteri jäänyt odottamaan vastausta. Hän jatkoi matkaansa taukotiloja kohti. Taukotilan luukulla ei ollut jonoa nimeksikään, siksipä Aleksanteri uskaltautui huutamaan kahvitilauksen jonossa seisomisen sijaan. Tarjoilijan kuittauksen jälkeen Aleksanteri lähti takaisin toimistoaan kohti.
Vuoropilli soi korkealla rakennuksen kattorakenteissa.
Huomenna kuolemantapaus olisi jokaisen lehden etusivulla. Hänestä tehtäisiin Puolueen uusi marttyyri.
-
Kiitokset inspiraatiosta: George Orwell ja Aldous Huxley.
Informatzion
Thursday, April 21, 2005
Tuesday, April 12, 2005
Friday, April 08, 2005
OSRAM 230W
Otsikon teksti osui silmääni herätessäni tänään katse hehkulamppua päin, josta tuli mieleen eilinen, joka taas synnytti allaolevan pohdinnan.
Pääsin eilen vihdoinkin pois armeijapalveluksesta (res. viestimies) ja sain tuon odotetun sotilaspassin käteeni. Kaikki odotukseni viimeisestä viikosta kävivät toteen. On nimittäin niin, että kun viettää ~230 päivää samojen ihmisten kanssa jatkuvasti, nukkuu samassa huoneessa heidän kanssaan sekä syö heidän kanssaan päivästä toiseen, alkavat samat naamat kyllästyttää. Lääkintäryhmällä, johon kuului minä mukaanlukien 10 henkilöä, oli jo huomattavia ongelmia olla riitelemättä koko ajan joistakin täysin merkityksettömistä asioista.
Viimeisenä päivänä ei enää jaksanut tuntea minkäänlaista toverisuhdetta toisiin; tahdoin vain lähteä pois niin nopeasti kuin mahdollista. Kuulostaa ehkä pahalta, mutta tuntuu siltä kuin kaikki henkilöt yhtä tai kahta lukuunottamatta ovat täysiä idiootteja, joilta nähtävästi puuttuu täysin kyky tuntea empatiaa toisia kohtaan. Lopuksi tilanne alkoi olemaan se, että kaikki pienetkin viat henkilöissä nostettiin jatkuvasti esille ja keskinäinen keskustelu ja toiminta muistutti lähennä koulukiusaajan ja kiusatun välistä suhdetta.
Moni teistä varmaan pitää tätä liioitteluna, mutta minusta asia oli näin. Kaikki, jotka ovat joskus joutuneet yöpymään "miesporukassa" pitkiä aikoja tietänevät, mistä puhun. Kaikkihan todennäköisesti johtuu ihmisen tuntemasta yksityisyyden puutteesta, jonka kyseiset olot aiheuttavat. Henkisesti tuntuu siltä, kuin voisi jälleen hengittää vapaasti tuntematta ahdistusta.
Asiasta toiseen.
Mietin tässä yksi päivä evoluution toimintaperiaatetta, varsinkin liittyen ihmisten lisääntymiseen. Olen pohtinut, miten evoluutio näyttää ohjaavan ihmisiä mies/nainen pareihin, jonka ainoana tarkoituksena on tuottaa jälkeläisiä, jonka ansiosta evoluutio toteutuu. Varsinkin ns. "insestinestomekanismi", jonka ansiosta geeniperimä pysyy "puhtaana" on minusta hyvin mielenkiintoinen. Sillähän siis tarkoitetaan sitä, että ihmiset automaattisesti pitävät lisääntymistä lähisukulaistensa kanssa vääränä ja laittomana. Sama mekanismi ehkäisee ilmeisesti myös seksuaalisen vetovoiman tuntemisen "väärän" ikäisiin ihmisiin tai muihin eliömuotoihin.
Sitten olisi tietysti vielä selitettävä, miten pedofilismi, insesti jne. ovat mahdollisia , vaikkei evoluutio "hyödy" kyseisistä asioista mitenkään. Mielestäni tämä johtuu siitä, että vaikka ihmisten aivot ovat "ohjelmoitu" toteuttamaan evoluution "tahtoa", jää silti mahdollisuus aivokemiallisille häiriöille, aivojen epämuodostumille sekä opittujen kokemusten vaikutus ajatteluun ja toimintatapoihin. Tieteellä on aiheessa vielä paljon tutkittavaa ja selitettävää.
Pääsin eilen vihdoinkin pois armeijapalveluksesta (res. viestimies) ja sain tuon odotetun sotilaspassin käteeni. Kaikki odotukseni viimeisestä viikosta kävivät toteen. On nimittäin niin, että kun viettää ~230 päivää samojen ihmisten kanssa jatkuvasti, nukkuu samassa huoneessa heidän kanssaan sekä syö heidän kanssaan päivästä toiseen, alkavat samat naamat kyllästyttää. Lääkintäryhmällä, johon kuului minä mukaanlukien 10 henkilöä, oli jo huomattavia ongelmia olla riitelemättä koko ajan joistakin täysin merkityksettömistä asioista.
Viimeisenä päivänä ei enää jaksanut tuntea minkäänlaista toverisuhdetta toisiin; tahdoin vain lähteä pois niin nopeasti kuin mahdollista. Kuulostaa ehkä pahalta, mutta tuntuu siltä kuin kaikki henkilöt yhtä tai kahta lukuunottamatta ovat täysiä idiootteja, joilta nähtävästi puuttuu täysin kyky tuntea empatiaa toisia kohtaan. Lopuksi tilanne alkoi olemaan se, että kaikki pienetkin viat henkilöissä nostettiin jatkuvasti esille ja keskinäinen keskustelu ja toiminta muistutti lähennä koulukiusaajan ja kiusatun välistä suhdetta.
Moni teistä varmaan pitää tätä liioitteluna, mutta minusta asia oli näin. Kaikki, jotka ovat joskus joutuneet yöpymään "miesporukassa" pitkiä aikoja tietänevät, mistä puhun. Kaikkihan todennäköisesti johtuu ihmisen tuntemasta yksityisyyden puutteesta, jonka kyseiset olot aiheuttavat. Henkisesti tuntuu siltä, kuin voisi jälleen hengittää vapaasti tuntematta ahdistusta.
Asiasta toiseen.
Mietin tässä yksi päivä evoluution toimintaperiaatetta, varsinkin liittyen ihmisten lisääntymiseen. Olen pohtinut, miten evoluutio näyttää ohjaavan ihmisiä mies/nainen pareihin, jonka ainoana tarkoituksena on tuottaa jälkeläisiä, jonka ansiosta evoluutio toteutuu. Varsinkin ns. "insestinestomekanismi", jonka ansiosta geeniperimä pysyy "puhtaana" on minusta hyvin mielenkiintoinen. Sillähän siis tarkoitetaan sitä, että ihmiset automaattisesti pitävät lisääntymistä lähisukulaistensa kanssa vääränä ja laittomana. Sama mekanismi ehkäisee ilmeisesti myös seksuaalisen vetovoiman tuntemisen "väärän" ikäisiin ihmisiin tai muihin eliömuotoihin.
Sitten olisi tietysti vielä selitettävä, miten pedofilismi, insesti jne. ovat mahdollisia , vaikkei evoluutio "hyödy" kyseisistä asioista mitenkään. Mielestäni tämä johtuu siitä, että vaikka ihmisten aivot ovat "ohjelmoitu" toteuttamaan evoluution "tahtoa", jää silti mahdollisuus aivokemiallisille häiriöille, aivojen epämuodostumille sekä opittujen kokemusten vaikutus ajatteluun ja toimintatapoihin. Tieteellä on aiheessa vielä paljon tutkittavaa ja selitettävää.
Subscribe to:
Posts (Atom)