Pari kyssäriä

Onko taiteilijalla suurine viiksineen yksinoikeus luoda kerrostalon kokoinen läjä paskaa ja pystyttää sen päälle hammastikkuun kiinnitetty Suomen lippu?

Onko sen päällä masturboimatta jättäminen vittuiluksi tarkoitettu ele Turkka Malille vai kenties suora osoitus siitä, että ulosteen voimakas tuoksu jättää aloittelevan skatofiilin libidon kylmäksi?

Onko kuitenkin väkinäisesti ihoa rikkovilla liikkeillä rusennettu siemenneste statement Keskustapuolueelle vai pelkkä tavanomainen viharunkku paskakasan päällä?

Joskus kaikkiin hyviin kysymyksiin ei vain ole tyydyttäviä vastauksia.

Polterabend

oksennusta, multaa ja kuolaista räkää
  vitut
onks kellään teistä mitään juotavaa
suussa nimittäin maistuu paskalta
  vitut
kurlasin hetken viikon vanhalla kiljulla
se on muuttunut itsestään keltaiseksi
vaikkei siinä ole kuin hiivaa ja sokeria
  vitut
kuseminen polttaa kuin luciferin hanko
ai saatana, esinahassa on näemmä haava
ei tule tänäänkään mitään runkkaamisesta
panettaakin niin vallan perkeleesti
  vitut
onkohan tässä makuupussissa yrjöä vai kusta
miks nää tulitikut on näin epämääräisen märät
savunhaju pyörryttää ja samanaikaisesti vituttaa
jotenkin oudosti sekin on mahdollista
nii et onks kellään teistä mitään juotavaa
  vitut

Land of Nicto or the story of Telarum, Warthog and Swine

'Twas the year of our Lord 1663
on a yonder farm of Northam land
three brown beasts hid together under a tree
escaping the blow of the wicked farmers hand

"Why must be live in fear while the farmer eats brown porridge and mead? We are going to the Land of Nicto where we can eat whenever we want."



They ran together holding a tail in their mouths
escaping in the guise of night
first came Telarum, then Warthog with Swine tagging behind
banding together they knew not to fight

"We are smarter than the stupid man, who fights with his brother and kills our brothers for fun with his hand. We are going to the Land of Nicto where nobody will harm us ever again."

Telarum lead them to a dark cave nearby
where the ceiling built a cathedral
the Swine then lead them into a solemn proposal
a preacher forgetting his filthy ways and sty

"I have thought about this and I can be silent no more. This world is not for us anymore. We are going to the Land of Nicto where we can live as kings and queens."

And so as the Swine went on
a hole started to spin and grow midair
briefly it let out a silent flair
and then grew still and conned:

"Welcome Friends to the Land of Nicto! Step right up and enter me!"

And they grasped their tails and walked right in.

Nobody saw them ever again.

Apprentice

"In the white room again as per chance
no echoes, sounds nary a flippant dance

Can I play the Octobass?
No, you can't - no one can

And like a fleeting passing dream of chance
no echoes, sounds nary a flippant dance

Can I play the Octobass?
No you can't - no one can"

Uhmaikä

Kummat katseet kuumottaa kun robotti saapuu mummolaan
"mutta eihän minulla ole robottia lapsenlapsena" mummo virkkaa
robotti vastaa vain sähköisellä surinallaan
päässä syttyy lamppu ja suusta työntyy ulos tuloste:

"SUR SUR SUR, ÄH ÄH ÄÄ - SAANKO KOIRAA SILITTÄÄ."

~

Ei robotti mustia syliin saa
sillä koira on jo paennut melua nukkumaan
"SUR SUR SUR, ÄH ÄH ÄÄ - NYT LETTUTAIKINAAN MENEE PÄÄ."
ja niin liemi keltainen on hetkessä päällä robotin

Mummo katsoo huolissaan kun robotti tekee metkujaan

Herralassa

Kalliolta jolta oli kuusi metriä veteen
metsä jonka läpi pystyi vanhasta muistista juoksemaan
hylätyt talot joiden piilossa varjoja tutkittiin.

Hae Tanskaselta Hollolan Sanomat
sytytetään grillikatos laavuineen tuleen - väitetään
hiekkakuopan pohjalla maatessaan ei kaipaa kotiin.

Sinivihreä vesi jonka pohjaan ei pääse
Ylöstalo - Alestalo - Keskitalo - koulu
vaahtomuovin palaset ovat tarttuneet paitaani.

Työnnetään poika metallitolppaa vasten
jonosta poistuva häviää välittömästi
grillimaustetta syödään myös näkkileivällä.

Punoittava niska taas täynnä kesän salamia
ehta tuopillinen aitoa ja parasta epelikaljaa
katolle heitetystä pyörästä rikottiin vaihtaja.

Katsojien alla maisteltiin pullo Holannin
vihreä lieriö pyöri mukavasti mäkeä alas
keskellä metsää oli piiloitettuna järkäle.

Metallivaijeria asetettu juoksuesteenä
peitettyjä kuoppia maassa täynnä vettä
maailman parhaimman puhdistusaineen kaava.

Lukitun huoneen arvoitus

Lattialle tippuneessa hatussa on sanomalehtisilppua
Pim tuuteli huli-uli-uu
Tapettia kiinnittänyt teippi näkyy kattolampun valoa vasten
Pim tuuteli huli-uli-uu

Kuka sen näki näin - kuka rikospaikan kuvasta osoitti minua päin?

Maton läpi on uinut jälleen se ankka punainen
Pim tuuteli huli-uli-uu
Peilissä nään ruskean roiskeen - se hurme huomaamaton
Pim tuuteli huli-uli-uu

Pidä kädet vahvasti kiinni - pidä kiinni, pidä kiinni

Tuolin päältä matkaa ei pari metriä pidempää
Pim tuuteli huli-uli-uu
Liito ilman halki kohti harmaan puista lattiaa
Pim tuuteli huli-uli-uu

Syyt kohtasi kallon ja oksanreikä eksyi rustoihin

Pim tuuteli huli-uli-uu

a bit peckish

I always knew marriage would be hard,
with hurdles and questions many;
But I never thought it would go like this,
at least found my sanctuary

I really used to love you so dear,
but this all is becoming a bore;
if you eat my brains and steal my soul,
nobody will stand no more

29.4.2009

Under ground

"This is Green Park". Mies astuu sisään metron ovesta kulunut nahkainen asiakirjasalkku kainalossaan. Kaljulla otsalla kimmeltelevät hikipisarat tippuvat hänen nenänsä päästä lattialle äänettömästi kun hän istuu alas sinivihreälle penkille. Vaaleiden kulmakarvojen alla liikehtivät silmät etsivät kohdetta jatkuvasti löytämättä mitään kiintoisaa. Mies siirtää nyt sylissään olevasta salkustaan kahdesti taitetun paperilapun salkun päälle ja ottaa jostain sen syövereistä vielä sinisen kuulakärkikynän. Paperi on täynnä käsittämättömällä käsialalla kirjoitettuja tuherroksia - tekstiä, piirroksia, kaavakuvia.

Miehen vieressä istuva aurinkolasipäinen poika on ilmeisen kiinnostunut tuherruksista, sillä vastapäiset matkustajat panevat merkille pojan silmien vilkaisut aurinkolasien kulmasta miehen paperilappua kohti. Äänekkäästi tuhahtaen mies kaivaa taskustaan ruskean narun päähän kiinnitetyn vihreän kiven - "smaragdi", ajattelee aurinkolasipäinen poika. Mies pyörittää kiveä narun avulla vedenetsijän taikakalun tapaan, mutisee hieman itsekseen ja aloittaa kirjoittamaan lisää epäselvällä käsialallaan, josta poika ei saa mitään selvää. Välillä mies pysäyttää kirjoittamisen ja pyörittää taas kiveään - myötäpäivään, vastapäivään, myötäpäivään, hieman hidastaen ja sitten taas nopeuttaen. Hän laittaa kiven pois ja jatkaa innokasta tuherrustaan.

"This is Waterloo". Miehen eteen istuu vanha nainen joka kiinnittää välittömästi huomionsa hänen puuhiinsa. Kurttuisen ihon ympäröivät silmät seuraavat haltioituneena kiven tanssia narun päässä. Nainen on nyt unohtanut kirjansa jota hän oli vielä lukenut astuessaan junaan sisään: "How to overcome fear and accomplish things". Välillä nainen pakenee kirjoittajan paperista eksyvää katsetta kirjaansa, mutta taas hypnoottisen pyörimisen alkaessa hän ei voi vastustaa uteliaisuuttaan. Myös aurinkolasipäinen poika on miehen puuhien vallassa - hän unohtaa jäädä asemallaan pois antaessaan jakamattoman huomionsa kirjoittajan toimille. Mies avaa paperinsa ja on siihen ilmeisen tyytyväinen - hikikin on jo kuivunut metron miellyttävässä viileydessä. Hän laittaa kiven taskuunsa, kynän ja paperin salkkuunsa ja astuu ulos metron ovesta. "Mind the gap", sanoo purkitettu nainen nauhoitteessa ovien sulkeutuessa hänen selkänsä takana. Metron vaunut katoavat maan alle pimeyteen.

Animositeetti?

Minun kasvoni ovat kapeat, kuin valkoinen muovinaamio.

Sormi liikkuu pitkin luisevaa poskea. Se on neula levyn pinnalla, levyn, jonka ainoa kuultavissa oleva ääni on valkoista kohinaa.

Sen voimakas laatu peittää kaiken alleen: näkö - tunto - haju - maku. Kaikki on 50% harmaata ja humisevaa.

Luisuva kalkkitaso 14% polypropeiini - punainen muoviseos 14 tuhatta orgaanista seosta mukana myös uutisista varastettuja otsikoita? Missä vaiheessa lause muuttuu tulenpalavasta parlamentaarikosta tutkivaksi otsokamijaplanissimo. Sana on liian haastava este.

Siirrytään vaikkapa sitten ääneisiin:

kalama he maisse ma ku jommaa ne peno teraassim

Kalmari: se on haiseva littu taitettuna vaginaasi - miksei se rietas vätys tule pois vaikka kuinka maanittelen. Se paskamainen nöljö ei koskaan tee niinkuin minä tahdon, vaan makoilee puuterintuoksuisessa luolassaan peitettynä ulosteenseikaiseen Chanelin vitoseen. ääh. Ei tästä kellosta edes löydy viisareita.

Hmmm.

Saldoblues

kuittien perusteella olen ostanut itseni vararikkoon
tilin saldo on kai nolla mutta luottokorttien numeroita on täynnä mun polla

- yksi karhunloukku
- kaksi kumkvattia

viisi numeroa puhelimeen ja saldo on taas mustavalkoinen
ruokaostokset voi tehdä henkilökuntakortilla, sillä maksan sen

- kolme paria tennissukkia
- neljä mikroaaltouunia

satatuhatta - sen jos saisin, numeron lihavan pyöreän vain
läski leidi hynäläjän kiekuu silloin mun korvissain

- viisi pakkaa nuottipaperia
- kuusi pakettia muovikelmua

jos tästä joskus pietari mut porteillensa ottaa ja vie
lehtolapsille nää velkapaperit jäämistönä jäädä lie

- seitsemän kuolemansyntiä
- kahdeksan iäisyyttä katuen

Jälkinäytös

esirippu nousee vaikka lava on tyhjä
pyöreässä valokeilassa ei seiso kukaan

urkupillien sisältä tulee enää pelkkää pölyä
kapellimestarin tahtipuikko on tippunut lattialle

lavasteiden maalaus jäi puolitiehen
merimieheltä puuttuu lakki ja silmä

muistelen mielessäni sitä tunnetta: ensi-ilta
punainen sametti - vihreät tupsut - vetoköydet

ruusujen ja tulppaanien aavet lentävät jalkoihin
taputuksien mennyt kaiku nousee kattoon kadoten

Polaroideja

Hän laskeutui pavunvarratta pitkin alas pilvistä, vaikkakin varsi oli leveydeltään lähempänä kotimetsän kuusien mittoja. Suuret vihreät lehdet lätisivät hänen alaskiitäviä käsiään vasten paikoittain, mutta hän ei enää tuntenut niiden tuottamaa kipua käsissään. Hymyillen hän katsoi alas kuluneen sinisen koulupuseronsa rinnukseen, jossa ruskean nahkaisen nauhan päässä roikkuva kultainen avain kimalteli yliluonnollisen kirkasta loistettaan hänelle. Hän oli muuttunut palloksi valoa.

"Mä en enää osaa puhua sulle. Mä en enää tiedä mitkä sanat sä haluat kuulla tulevan ulos mun suustani. Mä en enää ymmärrä mitään."

Hän nostaa katseensa kultaisesta avaimesta ja on jälleen eteisen puisella penkillä, jalat puulattiaa vasten.

Enää puhetta ei kuulu, vaan sen on korvannut sarja hiljaisiä nyyhkäisyjä, joiden merkitystä hän ei ymmärrä. Onkohan äitiin sattunut? Hän yrittää hymyillä parhaansa mukaan rohkaisevaa hymyään, sitä jolla hän hymyilee myös ystävilleen silloin, kun he kertovat hänelle olevansa huonoja matematiikassa.

Yhtäkkiä hän on taas koulussa. Reppu on tutusti tuolin selkänojalla, hän tuntee pehmeät olkaimet selkäänsä vasten ja tuntee nenässään lyijykynäteroittimien erehtymättömän tuoksun. "...mä en ikinä opi näitä kertotauluja, miks nää pitää olla näin isoja...!" murehtii Liisa, jokaisen matematiikan tunnin alun varma merkki. Liisa ei ole tänäänkään tehnyt läksyjään, vaan katsoi illalla salaa televisiota ja siksi jätti matematiikan tekemättä. Hän muistaa taas hymyillä.

Tuo hymy. Kannustava, sanoi hänen ensimmäinen aviomiehensä, sillä siitä voi hänen mukaansa saada puhtia minä tahansa väsyneenä aamuna, jolloin herääminen tuntuu erityisen vaikealta eikä sukatkaan tahdo löytää tietään oikeisiin jalkoihin. "Puhutaanhan hymypojistakin, sinä lienet siis sellainen hymytyttö", pohtii hän tahallisen vitsikkääseen sävyynsä. "Kunhan ei vaan Iltatyttö", hän vastaa, hymyillen salaperäistä hymyään miehelleen.

Kun hänen äitinsä soitti ja kertoi hänen miehensä kadonneen työmatkalla, hän ei voinut olla hymyilemättä rohkaistaakseen hänen äitiään puhelimessa. Hänen äitinsä haukkui tunnottomaksi, kylmäksi ja ilmoitti lyhyesti siitä, kuinka hän ei olisi tervetullut hautajaisiin.

Mihin hautajaisiin? Eihän mitään ruumista edes koskaan löydetty.

Hän kuvittelee ensimmäisen aviomiehensä makaamassa mädäntyneenä jollain unohdetulla kalliopolulla, niska ja jalat murtuneena tippumisen seurauksena. "Lähti etsimään itseään", hän ajattelee ja hymyilee, kuten aina.

trint

Suussa maistui veri. Se vahva ja punainen rauta. Päätä huimasi ja korvien välissä tuntui olevan kuuma putki, josta kiehuvien suonien syke lähetti huojutusta koko aivojen alueelle, jopa vaaleiden, sirojen ja täysin symmetristen silmämunien kohdalle asti.

"nyt sitä mennään", hän ajatteli samalla kun mielensä projektorista loppui filmi ja teatterin valot syttyivät valkoisuuteen, kirkkaan Taivaalliseen valkoisuuteen.

~*~

Hän oli siirtynyt. Avatessaan jälleen silmänsä niiden pinnassa tuntui olevan pitkään nukutun yön kuiva rähmäisyys, josta eroon pääsemiseksi silmää pitää räpäyttää useita kertoja. *räps* *räps* *räps*, valo muuttui valkoisesta tasaisemmaksi jokaisella iskulla. Hän heilautti päätään vasemmalta oikealle, hidastaen jokaisella heilutuksella hieman liikkeen ulottuvuutta. Raskaasti hän antoi liikkeen pysähtyä. Hän näki taas. Nielaisten verenmakuisen syljen suustaan nousi hän päättäväisesti yhdellä, raskaalla liikkeellä TeleportaatioTuolista (tuttu OmniMainoksesta jossa laulettiin "aivan kuin olisit jo siellä! ding ding!", jota näytettiin implementoituina jokaisen trint-verkkoon ("RealiTy RINTing", todellisuuden augmentoitijärjestelmä)). "Voisivat vielä vähän hioa näitä asetuksia ihmisille", tuumi hän ääneen jättäessään kylmän metallihuoneen taakseen ja ottaessaan suunnakseen kaupungin mustan yön.

Jumppatunti

Kulunut lakkapinnoite paljasti naarmuilla olevan vanerilattian unohdetussa liikuntasalissa hänen astuessaan sisään suuresta metallikahvaisesta ovesta, joka oli purukumin ja tarrojen haavoittaman pintansa lisäksi koristeltu mustilla allekirjoituksilla spraypulloista. Heti oven avattuaan hänen korvansa oli täyttänyt armottomasti pumppaava rytmi, kuin vanhan tehtaan mekaaninen sydämensyke. Edessään hän näki kaikki neonvärien sävyt syaanista magentaan, nilkkoihin lasketut suunnattoman korkeat sukat ja vyölaukut täynnä mitä hienoimpia designer-vesipulloja täynnä Eviania ja muita bakteereissa uiskentelevia muotivesiä. He liikkuivat kuin yksi orgaaninen massa totellen kaleerimiehen rummuniskuja, heiluttaen käsiään päidensä yläpuolella heiluvina meriheininä limaisessa rantavedessä. Kasvoillaan heillä oli tyhjä ilme, mitäänsanomaton kanvaasi viivoilla piirretyllä suilla ja silmillä joiden takaa ei voinut löytää mitään vastauksia. Hän oli vieraassa elementissä, terra horribilis joka ei koskaan antaisi hänen tuntea oloansa rentoutuneeksi. Lähemmäs astellessaan hän veti sukat alas muun joukon esimerkin mukaisesti soluttautuakseen heimoon valkoisena lähetyssaarnaajana. Pian hän tunsi muuttuvansa. Yhtäkkisesti vieras ja hyökkäävä tahti muuttui nuken naruiksi, jotka laskivat siimansa hänen niveliinsä antaen hänelle täyden vapauden uppoutua liikkeen tasaiseen syleilyyn. Kuuma polte kulki läpi kehon pyörteinä, leikitellen tiensä ylös jalkateristä haaroihin, istuen hänen kohtunsa seuduilla kuin häntäänsä jahtaava tulikettu joka sitten odottamatta jatkoikin matkaansa kohti hänen käsiään poistuen lopulta sormenpäistä ulos. Hänen kehonsa oli muuttunut mielihyvää tuottavaksi koneeksi, lihakset olivat enää pumppuja joiden liike tuotti aivoissa äkillisiä välittäjäaineiden virtauksia. Kasvoillaan leveä hymy hän unohti hetkeksi huolensa ja sen kaiken vaikeuden, mitä elämällä on joskus tapana tarjoilla. Hän oli osa jotain suurempaa, kerrankin. Kerrankin!

Finnhits

aamun linja-auton nään
kietoutunut mustaan kaulahuiviin
se kasvot peittää mutta sinut tunnistan
ja kuin aikakone, se minut palautaa

yksin keskellä tän joukon
jälkeen kaikkien näiden vuosien
olet yhä ainoain, se yksi
yksi joka pääsi pakoon

rakkauskirjeitäni antanut en sinulle
sonaatteja loihti herrasmiehet neideille
valintani vääriä olivat, sen huomaan
annan kaiken jos koittaa mä voisin

yksin keskellä tän joukon
jälkeen kaikkien näiden vuosien
olet yhä ainoain, se yksi
yksi joka pääsi pakoon

ei haittaa vaikka vähän lihonutkin oot
en mäkään mikään palkintoporsas oo
soma pari meistä tulisi silti, uu
sinisilmä ja mansikkasuu

yhdessä keskellä tän joukon
jälkeen kaikkien näiden vuosien
olet yhä ainoain, se yksi
yksi joka tuli takaisin

Fearful symmetry

short words of love evol fo sdrow trohs
written on a paper . repap a no nettirw
which nobody will the lliw ydobon hcihw
be reading again woods niaga gnidaer eb
your loneliness are sad ssenilenol ruoy
you embrace it for   the ti ecarbme uoy
find the love  woods-man  evol eht dnif
without luck  has    left  kcul tuohtiw
and be glad  his old house  dalg eb dna
you're not  and it's just a  ton er'uoy
a sad git  terribly hollowed  tig das a
having a     presence with     a gnivah
midlife        just  the        efildim
crisis          animals          sisirc
you'd           keeping           d'uoy
hate              him              etah
it.             company             .ti
.                there                .

Separation anxiety

joskus täytyy mennä kun
   kaukaiset rannat kutsuvat
katsoa sameiden silmien läpi
   ja kääntää päätä hieman pois

   näytä hänelle kyyneleet
   näytä mitä tunnet

erossa muttei silti yksin
   kaipuu rakentaa odotuksen
yhdessäolon täyttymykseen päästään
   vaikka kortein ja kirjein

   kirjoita hänelle ajatuksesi
   kirjoita mitä tunnet

katse valuu pitkin kuplivaa tapettia
   puulattia on kylmä varpaille
ikkunoista puuttuu kaksoislasitus
   missään ei ole oikeaa piimää

   tunne kaipaus arjessasi
   tunne mitä tunnet

lumi on jo sulanut maasta pois
   yöllinen kaupunki on hiljainen
miehet mustissa hyppäävät takseihin
   mutta minä etsin vain sitä yhtä sinistä

   odota vain parasta
   odota rakkaintasi

1-1-2-4

Open your arms and embrace me
With your sweet kindness envelop me
Feel a ticking warmth and a loving heat
A mechanical heart with a radioactive beat

We're machines and we're built for love
Accept the reality and become what you are

We're machines and we're built for love
Accept the reality and become what you are

Tempaisuja

pyörivä spiraali laskeutui maahan jättäen kultaisia jälkiä ilmaan
katsoin sisälleni lasiseen rintaan - näyttelykappale oli varastettu

nousin leijuvia portaita pitkin tummansiniseen kaasupilveen
haukoin henkeä ja sokaistuin - olenko taivaassa vai helvetissä?

huomiokykyni herpaantui ja apinajumala nauroi pylväänsä päältä
katsoi minua toinen silmä kiinni ja virnisti mustilla hampaillan

"kuka sinä muka olet - irtaannu jo valheesi kahleista bwana"
suljin katseeni sekunniksi - en ollut enää siellä enkä missään

varjoja valkoisella matolla - nukkaa harmaalla kankaalla
puoliksi seinältä revityt julisteet - kauhu: olen kotona

tasaan hengitykseni - yksi kaksi kolme neljä viisi - ulos
ohimoilla jomottaa - sydän hakkaa - rintakehäni rutistaa minut

lakanat ovat hiestä märät - osittain myös repeytyneet
käännän katseeni pöytälamppuun ja näen: seinällä on -

herään.

Maanantaikappale

Herää, unikeko!
Aurinko nousi jo kuudelta!

Laita sukat vääriin jalkoihin
kaada myslin sekaan kolaa

Unohda avaimet kahdesti
ja jätä ovi lukitsematta

Mumise epäselvästi bussikuskille
ja istu penkistä ohi

Säpsähdä stop-valon syttyessä
jää väärällä pysäkillä pois

Älä tunnista ketään vastaantulijaa
ja nuku onnellisesti töissä!

Kommunikaatioterapia

Hiljainen kylä, vaitonainen suu
  sanomatta jätetyt sanat, asuntolaina, se toinen
  ja kaikki se muu

Miksi lupasimme toisemme toisillemme
  sanottiin sanat katteettomat, ruman halvat
  kumppanillemme
  
"Kaduttaako?", kysyin yhä uudestaan
  et sano mitään, lauseet sanomatta jää
  myös tälläkin kertaa 

Veit lapset pois kun en puhunut enää
  ei ymmärtänyt äiti eikä isä
  ei kummankaan perheenpää

"Penni ajatuksista", voi kohtalon ivaa
  viskikonjakki ja rikkinäinen vyö
  solmio hukassa
  sukassa reikä

  olen vain hiljaa

Epätietoinen

Onko pakko nauraa mukana hänen huonoille vitseilleen?
Onko pakko iloita hänen puolestaan kun hän ostaa ruman urheiluauton?
Onko pakko muistaa miltä se tuntui kun hän veti sinut syliinsä?
Onko pakko itkeä kun hän jättää sinut toisen vuoksi?

Onko pakko tuntea niin kovaa?

Voinko valita oman tieni onneen?
Voinko nähdä valoa tunnelin päässä?
Voinko ostaa suosikkilimonadiani kysymättä lupaa?
Voinko itkeä itseni joka ilta uneen?

Voinko saada luvan tuntea niin kovaa?

For Sini

Standing in front of the opaque portal
   gazing past the lives beyond
Forgetting why I originally came here
   and why her name was to me so fond
"You can never have him", they said
   but you refused to listen, my black dove
And when came the time to make a choice
   you took a stand and you chose love
Forget-me-not, anemone, lily
   rosemary, parsley and thyme
Show compassion to me and them
   and we'll stand the tests of time