Wednesday, September 17, 2008

Day #1 and #2 - The first and the Last


We left the country from Tampere airport. Goodbye Finland!


No comment necessary.


A strange light phenomenon occured inflight.


The English candy-car was waiting for us! How nice!


Amazing futuristic architecture!


A helpful reminder from the big brother - YES WE ARE BEING WATCHED


Hmm, Pendulum is playing live, eh?

We took the bus from Stanstead airport to London.


We stayed at Kari's place. Kari is a CG expert working for Double Negative. He is a particle specialist.


Kari's nice DV cam.



Kari's musical equipment. Creativity counts!


This is the view from Kari's apartment in London.


The Mikontalo of London.


CCTV RECORDING IN PROGRESS


Sooner than later we found ourselves at the Waterloo station.




Petteri and John. Q. Public in the train to Southampton.


A view at the British countryside from the train window.

Lo and Behold, we arrived at Southampton. We went to see a nice little house near St. Denys. We stroke a deal immediatly and positively _fell in love_ with the people.


We landlord's son took us the to Southampton centre again. What a nice fellow!


Yes, a castle in the city centre (almost).


Southampton Central.


A nice little park in the centre.


Some sort of time traveling object, I think.


The view to the freedom!


WE SEE YOUR EVERY MOVE


No comment necessary.


A well-chosen name.


My favorite name for a part of a city so far. (NERD)


Here we're staying tonight. It's a nice little bed and breakfast.

We were shown to our rooms by a deaf and dumb Indian man with a Bob Marley headscarf. Yes. I cannot make this stuff up.


Some nice food.


How inspiring!


The end.



Monday, September 15, 2008

Day #0 - The End (by Rob Grant and Doug Naylor)



We played a live gig at a heavy bar called "Hell's Gate" (this translation is similar to how I like my women, loose) on Saturday.

Here Error303, ilmarque and letq are setting up their stuff on the stage.



Giving the people what they want: Kawai synth preset songs.



Sound system provided by the Iron Curtain states.



Letq, ilmarque and a classy callgirl in the background.



Somebody took my picture as well. MYSTERIOUS :)



Spiikki was also present, rigging the lights and a smoke machine + helping around with loads of stuff. Big <3!



dEpressio is all "cool beans".



Free alcohol for the performers == always a good thing. dEpressio and Error303 enjoy the benefits.



Smoke machine works.



We built a robot.



THE HORRORS OF WAR



The poster of the gig.

I didn't take any pictures during the playing itself, but my friends Teija and Spiikki did, so I'll probably post a link here when I get them myself.

Bonus picture #1:



dEpressio tells a fetching story from his youngen days. Mari & Maija are listening.

Friday, September 12, 2008

Day #-3: Normal "life" in Rauhaniemi, Tampere

dEpressio's workspace, enough screens for an army!
My workspace. Cluttered with all sorts of needful things.

pahamoka's room. Status quo :)

Our combined achievements in life!

dEpressio enjoys some fine Mexican cuisine by Yours Truly.

Groovy space-age music is listened here.

God's workbench.

An interesting way to meet new people.

letq is not amused by this MP3-player.

Blast the images with the video cannon!

A proper light source luminates the reality.

Sound equipment from the 70's and the 80's. Yeeeeeees.

Teija writes a text message. Important!

The ingredients to a healthy meal.

XXX-RATED FOOD PORN.

No comment necessary.

And something to wash it all down!

Wednesday, September 10, 2008

New beginnings (day #-5)

Hello everybody, and welcome to my new Year-In-Southampton blog. My name is Visa-Valtteri and I'm leaving for Southampton Solent University on the 15th of September (which would make it next Monday).

Here I will post photographs and musings about my everyday life and things I experience. Hopefully you will find them interesting.

So what am I doing right now? Right now I'm smelling the fine aroma of my room-mate's lasagne-preparing-actions wafting downwind from the kitchen (I'm looking forward to the intimate exchange of myself and that piece of Italian cuisine slash mouth-orgasm). I've also spent the afternoon tweaking my synthesizers, because we have a farewell gig coming up here in Tampere with our band, Valmet Children. (http://oldskool.wamma.fi/valmet). Interesting business, that. And by that I mean tweaking. We'll be delivering an interesting one quarter of an astral-pizza worth of sounds to your brain on Saturday, then. I'm very pleased what we've cooked up from this performance, and as expected I'm also looking forward to the performance itself very much (which will be the first in a line of many yet to come, I sincerely hope!)

I'm still lacking a camera for my trip (and an apartment, but who really counts ones troubles, eh?), so until I can procure one, this blog will be WORDS. ON. A. COMPUTER. SCREEN only. Sorry. Try to bear with me (Bear with Me, the new sitcom on Fox. But I digest [yes, I stole that joke]) reading these ENDLESS MONOTONIOUS SENTANCES. As you can see I like to use parenthesis (yay!), and this will not change. I don't know why (yes I do) I continue (shut up) to use them.

But anyways.

See that? That's what we like to call "effective style usage".

Also, to make my dear friend Mari happy, I will continue writing "The Adventures of Magic Ponies", my epic re-telling of Romeo and Juliet.

So ta-ta, tit for tat, tits a-plenty and HUGE MAMMARY GLANDS to all. See you in the next post!

Friday, August 19, 2005

Blogi siirretty!

Sain vihdoinkin palvelimeni pystyyn joten siirsin:

Itseni visy.wamma.fi
ja blogini visy.wamma.fi/blog

uuteen osoitteeseen.

Thursday, July 14, 2005

How is a man like an island?

Ja, nur har ja flyttat till Tampere, muutto sujui kivuttomasti ja helposti isobroidin suosiollisella avustuksella. Asunto oli hieman likainen, ja voisinkin tässä kohta ruveta lakaisemaan solun lattiaa. Vaikuttaa siltä, että tässä kolmen solun asunnossa yksi solu on tyhjillään, ja toisen asukki on varmaan kesälomaa viettämässä.

Vähän ketutti tosin se, että täällä on äijän tiskit ympäriinsä ja kaikkialla viina- & kaljapulloja, ja paikat likaiset. Vaikken itse olekaan mikään siivousfriikki tosiaankaan, on silti mukavampaa kun on siistit paikat. Vessastakin oli lamppu palanut, joten varmaan nuo pullot palauttamalla vois käydä ostamassa lampun. Kävin egosurffailemassa googlesta kaverin, ja löysin useammankin samannimisen, mutta mahdollisesti kaveri on minua hiukan nuorempi paikkakuntalainen opiskelija (tiedä sitten voiko googleen luottaa).

Eniten nauratti suihkun seinällä oleva mauton ysärijallu-pornokuva suihkussa olevasta naisesta. Kunnon amismeininki (puhumattakaan siitä että löytyy lisäksi ritneyn ja avrilin kuvat keittiöstä!)

Eiköhän tämä tästä lähde pikkuhiljaa sutjaantumaan. Asunto on kyllä muuten aivan loistava, ja Siwakin yllättävän lähellä!

Thursday, June 23, 2005

On lighter news...

Penttinen, Minna Johanna
Perälä, Marko Johannes
Pesonen, Matti Juhani
Pimiä, Visa-Valtteri

..

PÄÄSIN YLIOPISTOON! JOY!

Monday, June 20, 2005

On hippiä olla neliö?

It's hip to be square, lauloi setä joskus 70-luvulla. Minusta tuo lause summaa
hyvin elämää. On "in", "coolia", "sopivaa" olla kaavoihin kangistunut "jäykkis".

Entäs sitten "Kesänaru vie meidät tanssiin, kesänaru vaivuta transsiin". Tämän lauseen ymmärtääkseen tulee tietää mikä on kesänaru. Kuulostaa vähän sukupuolielineufemismiltä.

Elokuvaprojektia kesäksi luvassa. Syksyksi toivottavasti opiskelua.

Anteeksi paska postaus.

Friday, May 27, 2005

Dansorkestär Desert

1. Aavikko on vitun kova yhtye.
2. Aavikon uusin levy on vitun kova.
3. Osta Aavikon vitun kova uusi levy "Back from the futer".
4. Aavikko on yhä vitun kova livenä.

Monday, May 23, 2005

Kaikkea Kaikesta Kaikkeuteen

A man.

A man a man a man.

A man walks in to a cafe teeerrrria.

Amanaman.
walks into

a caffeetttteeerr
rriaa

Olen ehtinyt muuttaa paikasta A paikkaan B ajassa X nopeudella Y. Saamme siis:

X
_/ \_
/ ------> Y
A -> B


Lisäksi olen päässyt jopa töihin (siitäs sait, käyttäjäinfolaatikko!) joka on luonnollisesti hauskaa ja jännittävää.

Toimin siis telemarkkinointi (lue puhe-elin myynti) -alalla ja myyn erään kännykkäoperaattorin liittymiä kansalle. Työ on sinänsä mielenkiintoista, koska siinä tulee esiin mukavasti ihmistenvihaajan piirteitäni. On jättevänkää huomata kuinka luurin lyöminen korvaan ei tuota omantunnontuskaa minälle. Yllätyin myös siitä kuinka mukavia ihmiset ovatkaan puhelinmyyjille, joskus jopa liiankin mukavia (them darn thinguns' won shaddap!).

Namuset Production Group aloittaa näinä päivinä uuden elokuvaprojektin joka ei tällä kertaa ole tehty kenellekään sukulaiselle, kaverille tai tuttavalle. Eilen aivoriiheiltiin projektin siemenet jrevon, steiner-jugend-pojan ja itseni kanssa. Oikein jännää elonkuvauspätkää saatiin suunnallistettua kyllä. Tällä kertaa Orisinal Idea meni meikäläisen nimiin mutteipa tuo tämänhetkinen juonikaava sitä paljolti muistuta muuten kuin parilta ratkaisevalta peruselementiltään.

Olen kuunnellut viime aikoina paljon Tanssiyhtye Voimalaitosta, tuota saksanmaan kaunista elektropoppiyhtyettä. Ya tvoy sluga; ya tvoy rabotnik (kyllä, se on kirjoitettu foneettisesti, paskiainen). Olen palvelijasi, olen roboottisi. Mikäpä paremmin summaisi yhtyeen "Mensch Maschine" (ihmiskone) -imagon. Varsinkin yhtyeen Radioaktivität-levy, joka on ilmeisesti ainakin osittainen bootleg, on kovaa kamaa. Taitaapi olla ainoita yhtyeitä, joiden biiseissä on soittimena mm. geigermittari. Itse olen tykästynyt aerodynamiikkaa, lihaskuntoa, kestävyyttä, vauhtia ja polkupyöräilyä ylistävään Tour de France-kappaleeseen. Kappaleessa käytetään innovatiivisesti polkupyörän eri ääniä soittimina, esim. kaikki rumpuäänet on rakennettu poljin-, satula-, ketju-, yms. äänistä.

"You're so close, but far away" - The Telephone Call (Der Telephone Anruf).

Sensoral Audio Overload!

------

Katson:

Star Trek - TNG Season 3
Enterprise - Season 1

Thursday, April 21, 2005

Huomisen etusivu

Humala-jumala FORD. FORD. "B-plus-mies, leikkivät yhdessä lapsina, valtionsalin katolta alas Keskuskadulle lensi." "Ilmoitettaneen lehden välityksellä?"

FORD. FORD.

"Toimistolla kyseltiin suureen ääneen mahdollisista jälkipuheista."

FORD. FORD.

"Mitä Osaston työtoveritkin sanovat?"

FORD.

"Aleksanteri, kello on jo seitsemän. Tarkistatko putkipostilinjaston? Niin, ja käske heitä tuomaan kahvia". Taustalla kuului vain käytävältä kaikuva korkeiden korkojen ääni. Osastonjohtajan sihteerin nahkaiset kävelykengät. "Voi vain arvata mitä hänen valitettava kuolemantapauksensa tulisi aiheuttamaan kaupungin seurapiireissä. Jumala siunatkoon Puoluetta ja Valtiota!"

Kirjoituskone lakkasi nakuttamasta kirjaintelojaan.

-

Aleksanteri oli ollut Puolueen Tiedotustoimiston (PUTITO) alajaosto F:n osastovastaavana nuoruusiästään asti. Häntä uskollisempaa Työläistä ei PUTITOssa hänen omasta mielestään ollutkaan. Alajaosto F:n tehtävänä oli Puolueen virallisen kannan mukaisesti "valitettavien Kuolemantapausten, Onnettomuuksien ja Kansan osaksi koituvan murheen käsittely". Aleksanteri piti työtään arvokkaana ja tärkeänä, turvasihan se hänen Perheensä toimeentulon myös hänen itsensä kuoleman jälkeen. Osaston sisäinen putkiposti oli ollut tukossa aamupäivän ajan. Johtaja Kaukanevan työ ilmeisesti viivästyisi vielä hetken, tuumi Aleksanteri.

Johtaja Kaukaneva oli vanhoillinen Puolueen konservatiivijäsen. Kuvittele mielessäsi harmaa, raihinainen mies, joka vaikuttaa voittaneensa Kuoleman shakkipelissä, ja saat hyvän käsityksen Ilmari Kaukanevasta. Aleksanteri piti Johtajaa suuressa arvossa ja oli mielestään valmis tarvittaessa puolustamaan tätä vaikka henkensä kaupalla, jos ajat sitä vaatisivat. Tästä Aleksanteri ei luonnollisestikaan koskaan puhunut kenellekään, vaan useimmiten hän piti koko ajatusta omana pienenä mielenleikkinään.

Putkipostin haaroitushuoneen ovi oli auki, ja sisällä oli Huoltojaoston mies korjaamassa paineilman syöttöletkun kiinnikkeitä. "Onko täällä pian valmista", kysyi Aleksanteri. Miehen silmät kertoivat työn valmistumisesta, eikä Aleksanteri jäänyt odottamaan vastausta. Hän jatkoi matkaansa taukotiloja kohti. Taukotilan luukulla ei ollut jonoa nimeksikään, siksipä Aleksanteri uskaltautui huutamaan kahvitilauksen jonossa seisomisen sijaan. Tarjoilijan kuittauksen jälkeen Aleksanteri lähti takaisin toimistoaan kohti.

Vuoropilli soi korkealla rakennuksen kattorakenteissa.

Huomenna kuolemantapaus olisi jokaisen lehden etusivulla. Hänestä tehtäisiin Puolueen uusi marttyyri.

-

Kiitokset inspiraatiosta: George Orwell ja Aldous Huxley.

Tuesday, April 12, 2005

Beer

http://omena.ath.cx/~visy/beer

Friday, April 08, 2005

OSRAM 230W

Otsikon teksti osui silmääni herätessäni tänään katse hehkulamppua päin, josta tuli mieleen eilinen, joka taas synnytti allaolevan pohdinnan.

Pääsin eilen vihdoinkin pois armeijapalveluksesta (res. viestimies) ja sain tuon odotetun sotilaspassin käteeni. Kaikki odotukseni viimeisestä viikosta kävivät toteen. On nimittäin niin, että kun viettää ~230 päivää samojen ihmisten kanssa jatkuvasti, nukkuu samassa huoneessa heidän kanssaan sekä syö heidän kanssaan päivästä toiseen, alkavat samat naamat kyllästyttää. Lääkintäryhmällä, johon kuului minä mukaanlukien 10 henkilöä, oli jo huomattavia ongelmia olla riitelemättä koko ajan joistakin täysin merkityksettömistä asioista.

Viimeisenä päivänä ei enää jaksanut tuntea minkäänlaista toverisuhdetta toisiin; tahdoin vain lähteä pois niin nopeasti kuin mahdollista. Kuulostaa ehkä pahalta, mutta tuntuu siltä kuin kaikki henkilöt yhtä tai kahta lukuunottamatta ovat täysiä idiootteja, joilta nähtävästi puuttuu täysin kyky tuntea empatiaa toisia kohtaan. Lopuksi tilanne alkoi olemaan se, että kaikki pienetkin viat henkilöissä nostettiin jatkuvasti esille ja keskinäinen keskustelu ja toiminta muistutti lähennä koulukiusaajan ja kiusatun välistä suhdetta.

Moni teistä varmaan pitää tätä liioitteluna, mutta minusta asia oli näin. Kaikki, jotka ovat joskus joutuneet yöpymään "miesporukassa" pitkiä aikoja tietänevät, mistä puhun. Kaikkihan todennäköisesti johtuu ihmisen tuntemasta yksityisyyden puutteesta, jonka kyseiset olot aiheuttavat. Henkisesti tuntuu siltä, kuin voisi jälleen hengittää vapaasti tuntematta ahdistusta.

Asiasta toiseen.

Mietin tässä yksi päivä evoluution toimintaperiaatetta, varsinkin liittyen ihmisten lisääntymiseen. Olen pohtinut, miten evoluutio näyttää ohjaavan ihmisiä mies/nainen pareihin, jonka ainoana tarkoituksena on tuottaa jälkeläisiä, jonka ansiosta evoluutio toteutuu. Varsinkin ns. "insestinestomekanismi", jonka ansiosta geeniperimä pysyy "puhtaana" on minusta hyvin mielenkiintoinen. Sillähän siis tarkoitetaan sitä, että ihmiset automaattisesti pitävät lisääntymistä lähisukulaistensa kanssa vääränä ja laittomana. Sama mekanismi ehkäisee ilmeisesti myös seksuaalisen vetovoiman tuntemisen "väärän" ikäisiin ihmisiin tai muihin eliömuotoihin.

Sitten olisi tietysti vielä selitettävä, miten pedofilismi, insesti jne. ovat mahdollisia , vaikkei evoluutio "hyödy" kyseisistä asioista mitenkään. Mielestäni tämä johtuu siitä, että vaikka ihmisten aivot ovat "ohjelmoitu" toteuttamaan evoluution "tahtoa", jää silti mahdollisuus aivokemiallisille häiriöille, aivojen epämuodostumille sekä opittujen kokemusten vaikutus ajatteluun ja toimintatapoihin. Tieteellä on aiheessa vielä paljon tutkittavaa ja selitettävää.