Ja hieman pohjustusta tällä kertaa:
Eli niille veijareille tiedoksi, jotka eivät tätä vielä tienneet, olen Suomen armeijassa suorittamassa varusmies"palvelustani". Tällä hetkellä minulla ei juurikaan ole enää jäljellä kyseistä hauskanpitoa (9 päivää).
Toimin lääkintämiehen tehtävissä, jotka ovat pääsääntöisesti päivystystä valkoiset vaatteet yllä paikallisessa varuskuntasairaalassa (lue: vitun tylsää, aivotonta hommaa). Meitä on kahdeksan lääkintämiestä, ja me hoidamme pareittain päivystystehtävät viikonloppuisin.
No, eli olinpa pääsiäisen "gineksessä" (kiinni viikonloppuna, eli siis ei lomilla). Kyseisen viikonlopun aikana huomasin pääseväni laiskuudessa uusiin sfääreihin. Esimerkiksi en jostain syystä jaksanut pestä kahvikuppiani, joten join samasta kupista neljä päivää mehua, kahvia, vaniljakastiketta (!!!), piimää ja ties mitä muuta. Kaadoin kaakaojauhetta paidalleni, johon mielessäni totesin, että "no ei sitä kukaan edes tule näkemään että mitä turhia vaihtaa paitaa". Roskapussit kerääntyivät mielenkiintoiseksi kasaksi joka oli pakko viedä pois kun haju alkoi oksettamaan.
Toinen mikä on viime aikoina mietityttänyt on tämä uusi Saamen pulustusvoimain tunnuslause "Tee työtä jolla on tarkoitus".
Esimerkki #1.
Metsäleireillä lääkintämiesten tehtäviin kuuluu ulkovessojen tyhjennys. Jepjep. No, onhan toki ymmärrettävä, että jonkun sekin "paskahomma" on tehtävä. Kuvitteleppa tälläinen tilanne: Tyhjennät vessan paskasammiota johon et edes itse ole paskonut, t-paita päälläsi, 15 asteen pakkasessa vitunmoisessa kuumeessa (n. 39.5) pieni taitettava lapio kädessäsi, välillä hajun takia ulos juosten yökkäilemään. Silloin sitä ei juuri ole mielessä "tee työtä jolla on tarkoitus", vaan pikemminkin "tee työtä joka on arvoitus".
Et semmoista saatana.
Eli niille veijareille tiedoksi, jotka eivät tätä vielä tienneet, olen Suomen armeijassa suorittamassa varusmies"palvelustani". Tällä hetkellä minulla ei juurikaan ole enää jäljellä kyseistä hauskanpitoa (9 päivää).
Toimin lääkintämiehen tehtävissä, jotka ovat pääsääntöisesti päivystystä valkoiset vaatteet yllä paikallisessa varuskuntasairaalassa (lue: vitun tylsää, aivotonta hommaa). Meitä on kahdeksan lääkintämiestä, ja me hoidamme pareittain päivystystehtävät viikonloppuisin.
No, eli olinpa pääsiäisen "gineksessä" (kiinni viikonloppuna, eli siis ei lomilla). Kyseisen viikonlopun aikana huomasin pääseväni laiskuudessa uusiin sfääreihin. Esimerkiksi en jostain syystä jaksanut pestä kahvikuppiani, joten join samasta kupista neljä päivää mehua, kahvia, vaniljakastiketta (!!!), piimää ja ties mitä muuta. Kaadoin kaakaojauhetta paidalleni, johon mielessäni totesin, että "no ei sitä kukaan edes tule näkemään että mitä turhia vaihtaa paitaa". Roskapussit kerääntyivät mielenkiintoiseksi kasaksi joka oli pakko viedä pois kun haju alkoi oksettamaan.
Toinen mikä on viime aikoina mietityttänyt on tämä uusi Saamen pulustusvoimain tunnuslause "Tee työtä jolla on tarkoitus".
Esimerkki #1.
Metsäleireillä lääkintämiesten tehtäviin kuuluu ulkovessojen tyhjennys. Jepjep. No, onhan toki ymmärrettävä, että jonkun sekin "paskahomma" on tehtävä. Kuvitteleppa tälläinen tilanne: Tyhjennät vessan paskasammiota johon et edes itse ole paskonut, t-paita päälläsi, 15 asteen pakkasessa vitunmoisessa kuumeessa (n. 39.5) pieni taitettava lapio kädessäsi, välillä hajun takia ulos juosten yökkäilemään. Silloin sitä ei juuri ole mielessä "tee työtä jolla on tarkoitus", vaan pikemminkin "tee työtä joka on arvoitus".
Et semmoista saatana.
5 comments:
Kiitos tästä mukavasta luettavasta, sainpahan ainakin huonon olon, paskasta, roskista, ja kupista josta juodaan kahvia ja vaniljakastiketta (hyi siuu, johan oot porsas)
semmoista on elämä, parahin shanze the bfs, mikä muuten on bfs.
bull fucking shit. Tai jtn. Semmoisia noi nyky nuoret, härän kakit vaan mielessään ain.
Minäpä en kerro elostani mitään, koska eloni on liian positiivista kerrottavaksi ilman katkeruuden tunteita. Jatkakaa.
Big fat shit. Täh? Pidättekö minua muka peelona? En koskaan. BFS on vanhempi lempinimi minulle (niinä aikoina keksitty kun rap oli vielä mielestäni parasta musiikkia, nyt enää harvoin jaksan kuunnella), ja se on liitteenä nicknamessani, koska ShanZE oli jo käytössä. Ja sinulle, kuuluisa serkkuni Jrepo, katsoppas Visan nimeä. (minäkö muka peelo... mutinaajupinaa...pah, pah ja vielä kerran pah)
Mad fucking fuckhead antics In Amazing VistaColor on kuin jonkun camp-leffan nimi 70-luvulta, joten itse asiassa näkisin sen eräänlaisena parodiana, sen sijaan, että se olisi osoitus infantiilistä huumorintajustani.
Post a Comment