Luomiskertomus

ajan alussa nousin järvestä
  keräsin kappaleet ihmisen
muoviputkea ja tähtien valoa
  unohdettuja lupauksia monta

kasasin kaiken parhaani mukaan
  mutta en osannut ilman ohjetta
rautalankaa ja liimaa
  ja punaisen jumalan alttari

~katso: hän elää luonamme nyt
  kuka meistä olisikaan aito~

otin ja rakensin toisen
  kumppaniksi keinokaliffin
nimeksi annoin sille jordaania
  vastukseksi kysymysten

hän avaa silmät hän avaa suun
  henkeä haukkoen hän istuu
katsoo minua - minä häntä
  en osaa sanoa enää mitään

~kirveltää kun itkettää
  ja ilma on sakea savusumusta~