Ravintolakulttuurista

Minulla ja kohtalotoverillani ddomilla on jo vuosia jatkunut projekti käydä Lahden keskustan useimmissa ravintoloissa syömässä. Meidän "syömisemme" on tosin mielenkiintoinen tapahtuma itsessään. Käydäänpä läpi tyypillinen ravintolakäynti:

1. Saavumme ravintolaan.

2. Vitsailemme mahdollisesti ravintolan ulkonäöstä, tarjoilijoista, ilmapiiristä tms.

3. Tilaamme ruokaa kiinnittäen erityistä huomiota ruokalistoissa usein esiintyviin 4. kirjoitusvirheisiin.

4. Ruoka saapuu; syömme.

5. Kun ruoka on syöty, tulee se kiusallinen hetki jolloin ei varmasti tiedä, pitäisikö itse mennä kassalle maksamaan, vai pitäisikö odottaa laskua. Usein odotan ja tunnen oloni tyhmäksi peläten, että se tulee sittenkin maksaa kassalle.

6. Tässä vaiheessa tulee tärkein osa, tulee nimittäin sanoa "Ja nyt... poistumme maksamatta". Kaikkein hauskinta on jos ravintolan henkilökunta sattuu kuulemaan sen ja reagoi siihen jotenkin. Toistaiseksi kukaan ei vielä _onneksi_ ole ottanut sitä tosissaan. Sekin pelko tosin on aina ollut olemassa.

-

Olen monesti miettinyt, miksen voi käydä "ulkona" syömässä ilman, että siitä pitää aina tehdä niin monimutkaista... Tuntuu vain siltä ettei ravintolassa syödessä voi olla täysin "nollat taulussa", vaan on jatkuvasti tarkkailtava tilannetta.

Välillä omia juttuja lukiessa tuntee itsensä joksikin Woody Allen tai Seinfeld-tyyppiseksi neuroottiseksi kaljuuntuvaksi ukoksi.

Guinness is good for you.

Ja hieman pohjustusta tällä kertaa:

Eli niille veijareille tiedoksi, jotka eivät tätä vielä tienneet, olen Suomen armeijassa suorittamassa varusmies"palvelustani". Tällä hetkellä minulla ei juurikaan ole enää jäljellä kyseistä hauskanpitoa (9 päivää).

Toimin lääkintämiehen tehtävissä, jotka ovat pääsääntöisesti päivystystä valkoiset vaatteet yllä paikallisessa varuskuntasairaalassa (lue: vitun tylsää, aivotonta hommaa). Meitä on kahdeksan lääkintämiestä, ja me hoidamme pareittain päivystystehtävät viikonloppuisin.

No, eli olinpa pääsiäisen "gineksessä" (kiinni viikonloppuna, eli siis ei lomilla). Kyseisen viikonlopun aikana huomasin pääseväni laiskuudessa uusiin sfääreihin. Esimerkiksi en jostain syystä jaksanut pestä kahvikuppiani, joten join samasta kupista neljä päivää mehua, kahvia, vaniljakastiketta (!!!), piimää ja ties mitä muuta. Kaadoin kaakaojauhetta paidalleni, johon mielessäni totesin, että "no ei sitä kukaan edes tule näkemään että mitä turhia vaihtaa paitaa". Roskapussit kerääntyivät mielenkiintoiseksi kasaksi joka oli pakko viedä pois kun haju alkoi oksettamaan.

Toinen mikä on viime aikoina mietityttänyt on tämä uusi Saamen pulustusvoimain tunnuslause "Tee työtä jolla on tarkoitus".

Esimerkki #1.

Metsäleireillä lääkintämiesten tehtäviin kuuluu ulkovessojen tyhjennys. Jepjep. No, onhan toki ymmärrettävä, että jonkun sekin "paskahomma" on tehtävä. Kuvitteleppa tälläinen tilanne: Tyhjennät vessan paskasammiota johon et edes itse ole paskonut, t-paita päälläsi, 15 asteen pakkasessa vitunmoisessa kuumeessa (n. 39.5) pieni taitettava lapio kädessäsi, välillä hajun takia ulos juosten yökkäilemään. Silloin sitä ei juuri ole mielessä "tee työtä jolla on tarkoitus", vaan pikemminkin "tee työtä joka on arvoitus".

Et semmoista saatana.

Epätavallinen teekuppi älähtää jälleen

Neljän tunnin kuvaussessio takana ja pussi karamellia. Tässä tämän illan ilontuottajani.

Tällä hetkellä armoitettu tuotantoryhmämme kuvaa erään tutun ihmisen elämäntarinaa, mutta mikä hienointa, tällä kertaa pääsemme leikkimään Tarantinoja. Käsikirjoittaja/Ohjaajamme, jrepo on kirjoittanut mielenkiintoisen epäkronologisen käsikirjoituksen täynnä hiihtoa, suksivoidetta ja erotiikkaa (no ehkei erotiikkaa).

Ja asiaan.

Yksi asia on viime aikoina vaivannut minua. Jostakin syystä tuntemani ihmiset vähättelevät verenluovutuksen tärkeyttä. Itse kuulun Punaisen Ristin aktiivisiin verenluovuttajiin (2 kertaa takana, aikomus käydä niin usein kuin mahdollista). Eikö kuitenkin leikkauksissa tarvita jatkuvasti verensiirtoa? Kuvitellaanpa, että sairaalassa tehdään teho-osastolla keskimäärin 10 leikkausta päivässä. Jokainen näistä tarvitsee n. litran verta, eikä pussitettu veri säily kovinkaan kauan. Siksipä pidän pientäkin, ehkä merkityksetöntäkin panostani asiassa suuressa arvossa. Itse asiassa minusta on vähän ristiriitaista, että samaan aikaan voivottelen liikakansoittumista ja silti käyn luovuttamassa verta.

No, aina ei voi voittaa.

Tänään katson: B5 Season 2

20 years of insanity

Niin, tänään täy(tin/tän) kaksikymmentä vuotta. Kun miettii tätä kulunutta aikaa ja katselee omaa CV:tään, ihmettelee, kuinka paljon onkaan saanut aikaan viimeisten viiden vuoden aikana. Ajattelin syntymäpäiväni kunniaksi hankkiutua vanhasta atk-rojusta eroon, mutta pelkästään jo kaapin näkeminen sai toisiin ajatuksiin. Ihmeen paljon kaikkea tarpeetonta roinaa sitä onkin tullut haalittua vuosien varrella: Commodore 64, Vic-20, Gamepark GP32, parit näytöt, kolme näppäimistöä, viisi hiirtä, _iso_ kaapelimytty yms. schaissea.

Ois varmaan ihan mukavaa juhlistaa tätä päivää jotenkin. Ei vain oikein ole inspiraatiota mihinkään, sillä olen ollut koko lomaviikon kipeänä. Miksiköhän kaikki epidemiat iskee minuun aina silloin, kun olen lomailemassa (TJ 21).

Viime aikoina olen havainnut itsessäni irccaajan piirteitä. Tähän on saatava nopeasti korjaus.

Lukekaapa muuten Domanderin klopin blogia. Hän se vasta kirjoittaakin vinkeitä tarinoita (http://bungling.blogspot.com).

Tänään katson: B5 Season 2 ja Kummeli - Artisti Maksaa

Itse perkele laskeutui keskuuteemme...

...sillä hain tänään Lahden kaupungilta töitä! Ei siinä sinänsä mitään kummaa ole, en vain ole tuntenut itseäni "civil servantiksi". Älytöntä siinä prosessissa vaan oli se, että lomake tarjosi kolme vaihtoehtoa, missä haluaisi mieluiten työskennellä muttei sitten kerro mitään faktoja niistä paikoista. Saisivat puolestani siirtyä tavalliseen hakuprosessiin takaisin...

Armeija"palvelus" onneksi loppuu kohta pois alta. Taitaa olla edessä työttömyyskortistossa käynti. Minulla on jotenkin kumma mielikuva työttömyystoimistoista. Jotenkin kuvittelen löytäväni neljävitosia Reiskoja ja Arskoja etsimässä raksahommia. Häiritsee koko vitun ajatuskin sellaisesta paikasta.

Tänään katson: The Simpsons