trint

Suussa maistui veri. Se vahva ja punainen rauta. Päätä huimasi ja korvien välissä tuntui olevan kuuma putki, josta kiehuvien suonien syke lähetti huojutusta koko aivojen alueelle, jopa vaaleiden, sirojen ja täysin symmetristen silmämunien kohdalle asti.

"nyt sitä mennään", hän ajatteli samalla kun mielensä projektorista loppui filmi ja teatterin valot syttyivät valkoisuuteen, kirkkaan Taivaalliseen valkoisuuteen.

~*~

Hän oli siirtynyt. Avatessaan jälleen silmänsä niiden pinnassa tuntui olevan pitkään nukutun yön kuiva rähmäisyys, josta eroon pääsemiseksi silmää pitää räpäyttää useita kertoja. *räps* *räps* *räps*, valo muuttui valkoisesta tasaisemmaksi jokaisella iskulla. Hän heilautti päätään vasemmalta oikealle, hidastaen jokaisella heilutuksella hieman liikkeen ulottuvuutta. Raskaasti hän antoi liikkeen pysähtyä. Hän näki taas. Nielaisten verenmakuisen syljen suustaan nousi hän päättäväisesti yhdellä, raskaalla liikkeellä TeleportaatioTuolista (tuttu OmniMainoksesta jossa laulettiin "aivan kuin olisit jo siellä! ding ding!", jota näytettiin implementoituina jokaisen trint-verkkoon ("RealiTy RINTing", todellisuuden augmentoitijärjestelmä)). "Voisivat vielä vähän hioa näitä asetuksia ihmisille", tuumi hän ääneen jättäessään kylmän metallihuoneen taakseen ja ottaessaan suunnakseen kaupungin mustan yön.

Jumppatunti

Kulunut lakkapinnoite paljasti naarmuilla olevan vanerilattian unohdetussa liikuntasalissa hänen astuessaan sisään suuresta metallikahvaisesta ovesta, joka oli purukumin ja tarrojen haavoittaman pintansa lisäksi koristeltu mustilla allekirjoituksilla spraypulloista. Heti oven avattuaan hänen korvansa oli täyttänyt armottomasti pumppaava rytmi, kuin vanhan tehtaan mekaaninen sydämensyke. Edessään hän näki kaikki neonvärien sävyt syaanista magentaan, nilkkoihin lasketut suunnattoman korkeat sukat ja vyölaukut täynnä mitä hienoimpia designer-vesipulloja täynnä Eviania ja muita bakteereissa uiskentelevia muotivesiä. He liikkuivat kuin yksi orgaaninen massa totellen kaleerimiehen rummuniskuja, heiluttaen käsiään päidensä yläpuolella heiluvina meriheininä limaisessa rantavedessä. Kasvoillaan heillä oli tyhjä ilme, mitäänsanomaton kanvaasi viivoilla piirretyllä suilla ja silmillä joiden takaa ei voinut löytää mitään vastauksia. Hän oli vieraassa elementissä, terra horribilis joka ei koskaan antaisi hänen tuntea oloansa rentoutuneeksi. Lähemmäs astellessaan hän veti sukat alas muun joukon esimerkin mukaisesti soluttautuakseen heimoon valkoisena lähetyssaarnaajana. Pian hän tunsi muuttuvansa. Yhtäkkisesti vieras ja hyökkäävä tahti muuttui nuken naruiksi, jotka laskivat siimansa hänen niveliinsä antaen hänelle täyden vapauden uppoutua liikkeen tasaiseen syleilyyn. Kuuma polte kulki läpi kehon pyörteinä, leikitellen tiensä ylös jalkateristä haaroihin, istuen hänen kohtunsa seuduilla kuin häntäänsä jahtaava tulikettu joka sitten odottamatta jatkoikin matkaansa kohti hänen käsiään poistuen lopulta sormenpäistä ulos. Hänen kehonsa oli muuttunut mielihyvää tuottavaksi koneeksi, lihakset olivat enää pumppuja joiden liike tuotti aivoissa äkillisiä välittäjäaineiden virtauksia. Kasvoillaan leveä hymy hän unohti hetkeksi huolensa ja sen kaiken vaikeuden, mitä elämällä on joskus tapana tarjoilla. Hän oli osa jotain suurempaa, kerrankin. Kerrankin!

Finnhits

aamun linja-auton nään
kietoutunut mustaan kaulahuiviin
se kasvot peittää mutta sinut tunnistan
ja kuin aikakone, se minut palautaa

yksin keskellä tän joukon
jälkeen kaikkien näiden vuosien
olet yhä ainoain, se yksi
yksi joka pääsi pakoon

rakkauskirjeitäni antanut en sinulle
sonaatteja loihti herrasmiehet neideille
valintani vääriä olivat, sen huomaan
annan kaiken jos koittaa mä voisin

yksin keskellä tän joukon
jälkeen kaikkien näiden vuosien
olet yhä ainoain, se yksi
yksi joka pääsi pakoon

ei haittaa vaikka vähän lihonutkin oot
en mäkään mikään palkintoporsas oo
soma pari meistä tulisi silti, uu
sinisilmä ja mansikkasuu

yhdessä keskellä tän joukon
jälkeen kaikkien näiden vuosien
olet yhä ainoain, se yksi
yksi joka tuli takaisin

Fearful symmetry

short words of love evol fo sdrow trohs
written on a paper . repap a no nettirw
which nobody will the lliw ydobon hcihw
be reading again woods niaga gnidaer eb
your loneliness are sad ssenilenol ruoy
you embrace it for   the ti ecarbme uoy
find the love  woods-man  evol eht dnif
without luck  has    left  kcul tuohtiw
and be glad  his old house  dalg eb dna
you're not  and it's just a  ton er'uoy
a sad git  terribly hollowed  tig das a
having a     presence with     a gnivah
midlife        just  the        efildim
crisis          animals          sisirc
you'd           keeping           d'uoy
hate              him              etah
it.             company             .ti
.                there                .

Separation anxiety

joskus täytyy mennä kun
   kaukaiset rannat kutsuvat
katsoa sameiden silmien läpi
   ja kääntää päätä hieman pois

   näytä hänelle kyyneleet
   näytä mitä tunnet

erossa muttei silti yksin
   kaipuu rakentaa odotuksen
yhdessäolon täyttymykseen päästään
   vaikka kortein ja kirjein

   kirjoita hänelle ajatuksesi
   kirjoita mitä tunnet

katse valuu pitkin kuplivaa tapettia
   puulattia on kylmä varpaille
ikkunoista puuttuu kaksoislasitus
   missään ei ole oikeaa piimää

   tunne kaipaus arjessasi
   tunne mitä tunnet

lumi on jo sulanut maasta pois
   yöllinen kaupunki on hiljainen
miehet mustissa hyppäävät takseihin
   mutta minä etsin vain sitä yhtä sinistä

   odota vain parasta
   odota rakkaintasi

1-1-2-4

Open your arms and embrace me
With your sweet kindness envelop me
Feel a ticking warmth and a loving heat
A mechanical heart with a radioactive beat

We're machines and we're built for love
Accept the reality and become what you are

We're machines and we're built for love
Accept the reality and become what you are

Tempaisuja

pyörivä spiraali laskeutui maahan jättäen kultaisia jälkiä ilmaan
katsoin sisälleni lasiseen rintaan - näyttelykappale oli varastettu

nousin leijuvia portaita pitkin tummansiniseen kaasupilveen
haukoin henkeä ja sokaistuin - olenko taivaassa vai helvetissä?

huomiokykyni herpaantui ja apinajumala nauroi pylväänsä päältä
katsoi minua toinen silmä kiinni ja virnisti mustilla hampaillan

"kuka sinä muka olet - irtaannu jo valheesi kahleista bwana"
suljin katseeni sekunniksi - en ollut enää siellä enkä missään

varjoja valkoisella matolla - nukkaa harmaalla kankaalla
puoliksi seinältä revityt julisteet - kauhu: olen kotona

tasaan hengitykseni - yksi kaksi kolme neljä viisi - ulos
ohimoilla jomottaa - sydän hakkaa - rintakehäni rutistaa minut

lakanat ovat hiestä märät - osittain myös repeytyneet
käännän katseeni pöytälamppuun ja näen: seinällä on -

herään.