trint

Suussa maistui veri. Se vahva ja punainen rauta. Päätä huimasi ja korvien välissä tuntui olevan kuuma putki, josta kiehuvien suonien syke lähetti huojutusta koko aivojen alueelle, jopa vaaleiden, sirojen ja täysin symmetristen silmämunien kohdalle asti.

"nyt sitä mennään", hän ajatteli samalla kun mielensä projektorista loppui filmi ja teatterin valot syttyivät valkoisuuteen, kirkkaan Taivaalliseen valkoisuuteen.

~*~

Hän oli siirtynyt. Avatessaan jälleen silmänsä niiden pinnassa tuntui olevan pitkään nukutun yön kuiva rähmäisyys, josta eroon pääsemiseksi silmää pitää räpäyttää useita kertoja. *räps* *räps* *räps*, valo muuttui valkoisesta tasaisemmaksi jokaisella iskulla. Hän heilautti päätään vasemmalta oikealle, hidastaen jokaisella heilutuksella hieman liikkeen ulottuvuutta. Raskaasti hän antoi liikkeen pysähtyä. Hän näki taas. Nielaisten verenmakuisen syljen suustaan nousi hän päättäväisesti yhdellä, raskaalla liikkeellä TeleportaatioTuolista (tuttu OmniMainoksesta jossa laulettiin "aivan kuin olisit jo siellä! ding ding!", jota näytettiin implementoituina jokaisen trint-verkkoon ("RealiTy RINTing", todellisuuden augmentoitijärjestelmä)). "Voisivat vielä vähän hioa näitä asetuksia ihmisille", tuumi hän ääneen jättäessään kylmän metallihuoneen taakseen ja ottaessaan suunnakseen kaupungin mustan yön.