Minulla ja kohtalotoverillani ddomilla on jo vuosia jatkunut projekti käydä Lahden keskustan useimmissa ravintoloissa syömässä. Meidän "syömisemme" on tosin mielenkiintoinen tapahtuma itsessään. Käydäänpä läpi tyypillinen ravintolakäynti:
1. Saavumme ravintolaan.
2. Vitsailemme mahdollisesti ravintolan ulkonäöstä, tarjoilijoista, ilmapiiristä tms.
3. Tilaamme ruokaa kiinnittäen erityistä huomiota ruokalistoissa usein esiintyviin 4. kirjoitusvirheisiin.
4. Ruoka saapuu; syömme.
5. Kun ruoka on syöty, tulee se kiusallinen hetki jolloin ei varmasti tiedä, pitäisikö itse mennä kassalle maksamaan, vai pitäisikö odottaa laskua. Usein odotan ja tunnen oloni tyhmäksi peläten, että se tulee sittenkin maksaa kassalle.
6. Tässä vaiheessa tulee tärkein osa, tulee nimittäin sanoa "Ja nyt... poistumme maksamatta". Kaikkein hauskinta on jos ravintolan henkilökunta sattuu kuulemaan sen ja reagoi siihen jotenkin. Toistaiseksi kukaan ei vielä _onneksi_ ole ottanut sitä tosissaan. Sekin pelko tosin on aina ollut olemassa.
-
Olen monesti miettinyt, miksen voi käydä "ulkona" syömässä ilman, että siitä pitää aina tehdä niin monimutkaista... Tuntuu vain siltä ettei ravintolassa syödessä voi olla täysin "nollat taulussa", vaan on jatkuvasti tarkkailtava tilannetta.
Välillä omia juttuja lukiessa tuntee itsensä joksikin Woody Allen tai Seinfeld-tyyppiseksi neuroottiseksi kaljuuntuvaksi ukoksi.
1. Saavumme ravintolaan.
2. Vitsailemme mahdollisesti ravintolan ulkonäöstä, tarjoilijoista, ilmapiiristä tms.
3. Tilaamme ruokaa kiinnittäen erityistä huomiota ruokalistoissa usein esiintyviin 4. kirjoitusvirheisiin.
4. Ruoka saapuu; syömme.
5. Kun ruoka on syöty, tulee se kiusallinen hetki jolloin ei varmasti tiedä, pitäisikö itse mennä kassalle maksamaan, vai pitäisikö odottaa laskua. Usein odotan ja tunnen oloni tyhmäksi peläten, että se tulee sittenkin maksaa kassalle.
6. Tässä vaiheessa tulee tärkein osa, tulee nimittäin sanoa "Ja nyt... poistumme maksamatta". Kaikkein hauskinta on jos ravintolan henkilökunta sattuu kuulemaan sen ja reagoi siihen jotenkin. Toistaiseksi kukaan ei vielä _onneksi_ ole ottanut sitä tosissaan. Sekin pelko tosin on aina ollut olemassa.
-
Olen monesti miettinyt, miksen voi käydä "ulkona" syömässä ilman, että siitä pitää aina tehdä niin monimutkaista... Tuntuu vain siltä ettei ravintolassa syödessä voi olla täysin "nollat taulussa", vaan on jatkuvasti tarkkailtava tilannetta.
Välillä omia juttuja lukiessa tuntee itsensä joksikin Woody Allen tai Seinfeld-tyyppiseksi neuroottiseksi kaljuuntuvaksi ukoksi.
3 comments:
Varsin jännittävän tapahtuman olette ravintolakäynnistäkin saaneet aikaan.
okei tein hieman väärän tilannearvion. eli suurimmaksi osaksi tämä tapahtuu itseni ja sivupersoonieni kanssa.
ei se ole totta, mitä minä en tunnusta. Minä päivitin blogiani, miksi sinä et tee niin. Syntinen.
Post a Comment