"This is Green Park". Mies astuu sisään metron ovesta kulunut nahkainen asiakirjasalkku kainalossaan. Kaljulla otsalla kimmeltelevät hikipisarat tippuvat hänen nenänsä päästä lattialle äänettömästi kun hän istuu alas sinivihreälle penkille. Vaaleiden kulmakarvojen alla liikehtivät silmät etsivät kohdetta jatkuvasti löytämättä mitään kiintoisaa. Mies siirtää nyt sylissään olevasta salkustaan kahdesti taitetun paperilapun salkun päälle ja ottaa jostain sen syövereistä vielä sinisen kuulakärkikynän. Paperi on täynnä käsittämättömällä käsialalla kirjoitettuja tuherroksia - tekstiä, piirroksia, kaavakuvia.
Miehen vieressä istuva aurinkolasipäinen poika on ilmeisen kiinnostunut tuherruksista, sillä vastapäiset matkustajat panevat merkille pojan silmien vilkaisut aurinkolasien kulmasta miehen paperilappua kohti. Äänekkäästi tuhahtaen mies kaivaa taskustaan ruskean narun päähän kiinnitetyn vihreän kiven - "smaragdi", ajattelee aurinkolasipäinen poika. Mies pyörittää kiveä narun avulla vedenetsijän taikakalun tapaan, mutisee hieman itsekseen ja aloittaa kirjoittamaan lisää epäselvällä käsialallaan, josta poika ei saa mitään selvää. Välillä mies pysäyttää kirjoittamisen ja pyörittää taas kiveään - myötäpäivään, vastapäivään, myötäpäivään, hieman hidastaen ja sitten taas nopeuttaen. Hän laittaa kiven pois ja jatkaa innokasta tuherrustaan.
"This is Waterloo". Miehen eteen istuu vanha nainen joka kiinnittää välittömästi huomionsa hänen puuhiinsa. Kurttuisen ihon ympäröivät silmät seuraavat haltioituneena kiven tanssia narun päässä. Nainen on nyt unohtanut kirjansa jota hän oli vielä lukenut astuessaan junaan sisään: "How to overcome fear and accomplish things". Välillä nainen pakenee kirjoittajan paperista eksyvää katsetta kirjaansa, mutta taas hypnoottisen pyörimisen alkaessa hän ei voi vastustaa uteliaisuuttaan. Myös aurinkolasipäinen poika on miehen puuhien vallassa - hän unohtaa jäädä asemallaan pois antaessaan jakamattoman huomionsa kirjoittajan toimille. Mies avaa paperinsa ja on siihen ilmeisen tyytyväinen - hikikin on jo kuivunut metron miellyttävässä viileydessä. Hän laittaa kiven taskuunsa, kynän ja paperin salkkuunsa ja astuu ulos metron ovesta. "Mind the gap", sanoo purkitettu nainen nauhoitteessa ovien sulkeutuessa hänen selkänsä takana. Metron vaunut katoavat maan alle pimeyteen.
Miehen vieressä istuva aurinkolasipäinen poika on ilmeisen kiinnostunut tuherruksista, sillä vastapäiset matkustajat panevat merkille pojan silmien vilkaisut aurinkolasien kulmasta miehen paperilappua kohti. Äänekkäästi tuhahtaen mies kaivaa taskustaan ruskean narun päähän kiinnitetyn vihreän kiven - "smaragdi", ajattelee aurinkolasipäinen poika. Mies pyörittää kiveä narun avulla vedenetsijän taikakalun tapaan, mutisee hieman itsekseen ja aloittaa kirjoittamaan lisää epäselvällä käsialallaan, josta poika ei saa mitään selvää. Välillä mies pysäyttää kirjoittamisen ja pyörittää taas kiveään - myötäpäivään, vastapäivään, myötäpäivään, hieman hidastaen ja sitten taas nopeuttaen. Hän laittaa kiven pois ja jatkaa innokasta tuherrustaan.
"This is Waterloo". Miehen eteen istuu vanha nainen joka kiinnittää välittömästi huomionsa hänen puuhiinsa. Kurttuisen ihon ympäröivät silmät seuraavat haltioituneena kiven tanssia narun päässä. Nainen on nyt unohtanut kirjansa jota hän oli vielä lukenut astuessaan junaan sisään: "How to overcome fear and accomplish things". Välillä nainen pakenee kirjoittajan paperista eksyvää katsetta kirjaansa, mutta taas hypnoottisen pyörimisen alkaessa hän ei voi vastustaa uteliaisuuttaan. Myös aurinkolasipäinen poika on miehen puuhien vallassa - hän unohtaa jäädä asemallaan pois antaessaan jakamattoman huomionsa kirjoittajan toimille. Mies avaa paperinsa ja on siihen ilmeisen tyytyväinen - hikikin on jo kuivunut metron miellyttävässä viileydessä. Hän laittaa kiven taskuunsa, kynän ja paperin salkkuunsa ja astuu ulos metron ovesta. "Mind the gap", sanoo purkitettu nainen nauhoitteessa ovien sulkeutuessa hänen selkänsä takana. Metron vaunut katoavat maan alle pimeyteen.
No comments:
Post a Comment