Monday, February 02, 2009

Poimittu hetki

Joskus yritin järkiinnyttää itselleni, että ymmärtäisin tämän maailman toiminnan. Todellisuus kuitenkin on, etten oppinut ymmärtämään juuri mitään. Kun yritin ojentaa kuvitteellista kättäni ajatuksissani kohti korkeampaa totuutta, kohti onnellisen elämän salaisuutta, käteni ulottui vain hyvin lyhyelle, eikä sen tarjoama ote antanut hakemaani lämpöä tai helpotuksen tunnetta. Miksi tälläinen olisi missään tapauksessa mukava olomuoto, hän kysyi ei keltään saamatta vastausta.

Ajatuksessani on käynnissä oikeudenkäynti. Istun todistajan kopissa ristikuulustelussa, ja totisesti myös tuomari ja syyttäjä ovat tuttu näky, sillä minä itse täytän molemmat puolet oikeustapahtumista. "Miksi teit sen? Sosiopaatti! Hullu! Mielipuoli! Pervo! Deviantti! Huligaani! Loinen!". Pystyn vain istumaan tyhjä ilme kasvoillani, antaen sanojen tulvan pyyhkäistä ylitseni, tulvan, joka mennessään jättää oksettavan tunteen kurkun pohjalle ja joka saa vaatteet ylläni tuntumaan entistäkin epämukavimmilta.

Tuomio on selkeä: Syyllinen. Kaikki osakohdat luetaan minun kannaltani raskauttaviksi ja lautamiehet (jotka muistuttavat erittäin läheisesti myöskin minua) toteavat yhteen ääneen tuomion kaikki alakohdat paikkaansapitäviksi ja oikeudenmukaisiksi. "Oikeusmurha!", ajattelen hiljaa mielessäni kun minut raahataan kahleissa ja pakkopaidassa ulos puuseinäisestä huoneesta ulos hiljaiseen, linoleumilattiaiseen pimeään käytävään, jonka loppua en näe. Siellä minua odottaa pimeä tuntematon.

Käytävä kaikuu hiljaisista nahkakenkien askelista, kun kaksi oikeusavustajaa raahaa minua olkapäistä käytävän mustaa päätä kohti. Hitaasti matkan edetessä näkemäni kehon osat alkavat peittyä mustaan vaippaan, pimeyden kylmään syleilyyn. Ohittaessani ikkunan näen tähtitaivaan, jonka äärettömän kaukaisuuden salaisuus pysynee lopullisesti minulta nyt piilossa. Epätasainen nakutus kuuluu halvoista kangaskengistäni, jotka osuvat rytmikkäästi epätasaisten muovilaattojen reunoihin ylittäessään niitä viimeisen matkani edetessä.

Vihdoin pimeys valtaa kaiken läpitunkevalla olemuksellaan.

No comments: